perjantai 18. helmikuuta 2011

Miksei vanhuksia koskaan uskota ??

Vanhempi pariskunta vietti 60-vuotis hääpäiväänsä. He olivat
menneet naimisiin lapsuuden rakkaudesta ja muuttaneet nyt
eläkepäiville maailmalta takaisin vanhaan naapuristoon, missä olivat kasvaneet.

Päivänä muutamana he käsi kädessä kävelivät vanhaan kouluunsa. Se ei
ollut lukossa, joten he menivät sisään ja löysivät vanhan pulpetin,
minkä olivat jakaneet ja mihin Arvo oli raapustanut: Rakastan sinua, Siiri.
Muistot lämmittivät niin kuin silloin joskus.

Kotimatkallaan heidät ohitti lähikaupasta kassan rahoja noutanut
Securitaksen auto, joka kurvaili hiukan huolimattomasti ja siitä
putosi rahapussi suoraan heidän eteensä. Siiri nappasi nopeasti pussin, ja tietämättä mitä tekisivät sille, he veivät sen kotiin.

Siellä Siiri laski rahat ja totesi että siinä oli lähes 50.000€!
Arvo sanoi: Meidän pitää palauttaa se.
Siiri sanoi: Oma löydetty, vieras varastettu. Ja niin hän laittoi
rahat takaisin pussiin ja piilotti sen ullakolle.

Seuraavana päivänä kaksi poliisia etsiskeli naapuristossa rahapussia ja koputtivat heidänkin oveaan. Anteeksi, mutta oletteko löytänyt rahapussin joka putosi kuljetusautosta eilen jonnekin tällä seudulla?

Siiri sanoi: Ei.
Arvo sanoi: Hän valehtelee. Hän piilotti sen ullakolle.
Johon Siiri: Älkää uskoko häntä, ukolla on ikää ja hänestä on
tulossa jo todella seniili!

Poliisit kääntyivät Arvon puoleen ja alkoivat kysellä häneltä.

Toinen sanoi: Kertokaa nyt koko tarina alusta.

Arvo aloitti, "No, eilen kun Siiri ja minä kävelimme käsikkäin
kotiin koulusta..."

Siinä vaiheessa ensimmäinen poliisi kääntyi ja sanoi parilleen:
EIKÖHÄN MENNÄ!