tiistai 16. marraskuuta 2010

Tintin pähkäilyt yksinhuoltajuudesta

Muistan hyvin yksinhuoltajan arkipäivät ollessani alle kolmekymppisenä kahden lapsen 6 ja 3 v. kanssa.  Töitä piti tehdä melkein ympäri vuorokauden muun lisäksi, että pärjättiin. Joskus tuntui, että olisi tarvinnut kymmenen kättä ja viisi päätä.

Yksinhuoltajalla ei ole vapaapäiviä kuten talviloma, pekkaset joita voisi pitää. Lapset ovat hoidettava jokainen päivä aamusta iltaan, normaali työpäivä palkansaajalla on 8h ja yksinhuoltajalla kertaa kaksi eli päättyy ehkä illalla klo 22.00 jos lapset ovat nukahtaneet. Pahimmassa tapauksessa työpäivä yksinhuoltajalla on 24h.

Kuukausittaisen rahasumman pitäisi riittää lasten vaatteisiin, ruokaan, harrastuksiin, vuokraan, sähköön, puhelinlaskuihin ja paljoon muuhun. Kuinka selvitä taloudellisesti jokaisesta päivästä, viikosta, kuukaudesta? Mistä voi enään tinkiä jos lähes kaikki ylimääräinen on jo karsittu pois


Vaatteiden hinta tulee väistämättä esille yksinhuoltajan arjessa, kun pienet lapset kasvavat vauhdilla, lasten vaatteet tuntuvat maksavan enemmän kuin aikuisten, mitä pienempi, sitä kalliimpi? Miksi ostaa uusi vaatteita kun vähän käytettyjä (tuskin huomaa) saa huomattavasti edullisemmin esim. kirpputorilta. Alle murrosikäiset lapset kasvavat niin nopeasti, että on lähes "turhaa" ostaa uusia vaatteita, joka ei myöskään tue kierrätystä. Sama pätee lasten urheiluvälineissä kuten jalkapallokengät, luistimet, sukset, monot, polkupyörä jne.

Kädestä suuhun menetelmällä pärjättiin monet vuodet. Tästä seurasi, että lapseni kasvoivat ilman ylenpalttisia viikkorahoja (koska niitä ei riittänyt jaettaviksi) ja heistä tuli säästäväisiä aikuisia.

5 kommenttia:

  1. Tuon olen kokenut yhden lapsen kanssa. Muistan, kun istuin kotini lattialla, poika-taapero leikki edessäni iloisena ja virkkuna. Minä pitelin silmäluomiani auki sormilla, pysyäkseni hereillä. Sieltä saattaa johtuakin tämä nykyinen suunnaton unentarve, höh! ;))

    VastaaPoista
  2. Totaalisena yksinhuoltajana jo kymmenisen vuotta elelevänä totean, että helppoa ei ole ollut, eikä ole vieläkään näiden nykyajan "massateinieni" kanssa, joten luulo ei todellakaan ole tiedon väärtti.

    VastaaPoista
  3. jurri noin se on, ihan hurjaa, ja ennenvanhaan oli vielä vähän enemmään karsastettuja nämä äiti parat. juuri tämän tietäen olen tehnyt valinnan autaa yhtä yksinhuoltaja tytärtä, on se nyt vähän helpompaa kun on kotona joku joka tekee edes vähän ja joskus enemmän. paljon onnea keilamestarille, laali informoi joten tiesin tunnelmista., kiva kun olet taas sivulla..

    VastaaPoista
  4. Kovaa elämää on varmasti ollut, ei sitä sellainen tajua jolla on toinen vierellä.. ja sukuakin että vaatteet, sukset, pyörät yms kierrättyivät. Ja omat vielä omat vanhemmatkin. Nyt ei ole enää ketään, miehen sukukaan ei tunnu enää "omalta" mutta onhan lapsenlapset ja joskus pojatkin ehkä soittaa..

    VastaaPoista
  5. Tuntuu niin tutulta, kun kahden aikaan yöllä ompelin keittiönpöydän ääressä vaatteita lapsille. Silti sain tehtyä lomia lasten kanssa ja meillä oli hauskaa. Joululahjoihin kun ei ollut rahaa niin otin kesällä osan lasten leluista kellariin piiloon ja pakkasin ne jouluna uusiin papereihin. Tyttäreni innostui aina, kun sai vanhan nallensa takaisin ja hihkui riemusta, kun luuli joulupukin tuoneen juuri samanlaisen kadonneen tilalle. Kerran minulla oli rahaa ostaa uusi muovinen pölynimuri tyttärelleni. Hän avasi paketin ja totesi, että tämä on ihan uusi lahja! En usko, että lapseni ovat kuitenkaan kärsineet siitä, että rahasta oli tiukkaa.Nyt he naureskelevat joskus hassuille lahjoilleen.

    VastaaPoista