Rontti

Minulla oli aikoinaan kollikissa Rontti joka käyttäytyi kuten kuvasta näkyy, aika railakkaasti.
Matot olivat yleensä kasatut oven eteen. Kun tulin illalla kotiin, oli suuren työn takana päästä sisään.
Herra ja hidalgo sai huseerata aika paljon yksikseen ja sehän häntä miellytti.

Se oli yksinhaltija kämpässä. Päivisin anoppi kävi syöttämässä sille lämmintä maitoa ja silakoita.
Siitä tuli komea poika, musta kiiltävä turkki ja muutenkin samannäköinen kuin tämä veijari.
Hän rakasti kiipeilyä ja usein oli kaikki kirjahyllyssä olleet tavarat pitkin kämppää kun tuli kotiin.
Mutta eniten hän rakasti kukkia ja multaaaaa......
Joka kerta kun astuin ovesta katse meni ikkunanlaudalle jossa komeili iso poikamieskaktus pitkillä piikeillä.
Painajainen oli, että mokoma Rontti olisi saanut senkin alas. Ja niin kävikin loppujen lopuksi ja onneksi katti säilyi vammoitta..

Sitten lähestyi joulu ja ajattelin joulukuusen kohtaloa.
Päädyin siihen, että Rontti muutti takaisin maalle mistä oli tullutkin.
Kivoja kuvia ja muistoja hänestä jäi kuitenkin.